torstai 9. lokakuuta 2008

Terveisiä seminaarista!

Kävin TIEKEn Vaikuta ja vaikutu - seminaarissa Dipolissa. Mielenkiintoisia tulevaisuuden kouluun, opiskeluun ja opettajuuteen liiittyviä puheenvuoroja riitti, ja niistä jää varmaan pohdittavaa pitkäksi aikaa. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että elämme murrosvaiheessa, osittain jo uudessakin maailmassa mitä oppimiseen, opettajuuteen ja teknologiseen kehitykseen tulee. Me emme esimerkiksi enää "mene internettiin" vaan elämme jo internetin kanssa. Oppimista tapahtuu koko ajan yhä enemmän luokkahuoneen ulkopuolella. Tarvitsemme tiedon tulvasssa navigointitaitoja ja kognitiivista hahmottamiskykyä enemmän kuin ennen. Tiedon määrä on rajatonta, ja opettajalla tulee olemaan koko ajan yhä merkittävämpi rooli mentorina. Olennaisen tiedon erottaminen ja kokonaisuuden osien yhdisteleminen on kaikille tärkeä taito. Tietotekninen osaaminen on keskeinen opettajuuden osa-alue. On olemassa useita tutkimuksia siitä, että tietotekniikan mukaan ottaminen opetukseen parantaa huomattavasti oppimistuloksia. Tämä tietenkin edellyttää, että laitteet ovat asianmukaiset ja toimivat moitteettomasti.
Vaikka koululle ja opettajuudelle asetetut tulevaisuuden vaatimukset tuntuvat haasteellisilta, on huomattava että koko työelämä on jo muuttunut. Teknologia on muillakin aloilla tullut jäädäkseen, maailma on muuttunut halusimmepa tai emme. Myös nuoret ovat erilaisia - asenteet ja kyky käyttää tietotekniikkaa ovat erilaisia kuin ennen. Tähän haasteeseen meidän on kyettävä vastaamaan. Tarvitaan kansallista ja kansainvälistäkin koordinointia, että onnistumme tässä. Yksittäiset projektit ovat periaatteessa hieno asia, mutta ilman kokonaisvaltaista suunnitelmaa muutoksen läpiviennistä , uusien asioiden tuomisesta arkipäivän koulutyöhön, tulokset jäävät hengettömiksi ja lämmittävät vain vähän aikaa.
Miten saadaan uudet sisällöt, palvelut, opetusmenetelmät ja teknologia mahtumaan koulun arkeen? Onhan tunnettua, että niin kauan kuin vanhalla toimintatavalla pärjää jotenkin, ei uutta välttämättä kaivatakaan. Vain motivoitumisen kautta tulee tilaa uusille asioille. Mikä synnyttää motivaation? Tarvitaanko kriisi, pakko vai innostava esimerkki? Jos sinulla on vastaus -kerro se meille kaikille.

1 kommentti:

KaMa kirjoitti...

Motivointi - siinäpä kysymys.
Ehkä pienet purot johtavat isompaan uomaan hissuksiin. Jos yksi opettaja innostuu esim. verkkotyöstä, saa se liikkeelle taas jonkun toisen jne.

Innostus tarttuu ja jos puitteet kouluilla ovat kunnossa, työ voi alkaa.

Pakko kääntyy itseään vastaan, eikä kenellekään voi motivaatiota myöskään lahjoittaa.

t: Kaisa-Mari Majamäki